Little Lion: Leon Bucolli 5.7.12

Meidän "pulin" syntymä

Laskettu aika oli torstaina 21. kesäkuuta, tuliskohan juhannusvauva. Tätä maagista laskettua aikaa me nyt sitte odoteltii ja se juoksiki sitte ohitte nopeeta vauhtia. Mun kärsivällisyys alko jo vähän loppua siinä vaiheessa kun oli menny jo viikko yli lasketun ajan. Laskettu aika ei siis sinäänsä oo edes päivä milloin lapsen pitäisi syntyä, sehän on vaan päivämäärä.
Päksiltä tuli kutsu tarkastukseen kolme päivää ennen Leonin syntymää raskausviikolla 41+4. Siellä hoitajat seuras supistuksia ja vaihteluita, tutki kohdunkaulan ja otti ultraa. Ultrassa sitten selvisi, että oijoi lapsihan on iso! Se me oltii tiedetty jo kauan, mutta ei kukaan sanonu aikasemmin mitä ois pitäny tehdä. Tutkiva lääkäri sitten vaan pamautti, että noh tää hoidetaa sitte keisarinleikkauksella. Se tuli aika yllärinä päin namaa ja en oikee tienny pitäiskö mun itkee vai nauraa :D Mun mies Xeni oli enemmänki helpottunu, ettei tarttenu nähä mua kauheissa kivuissa synnyttämässä vauvaa. No sitte me varattiin aika leikkaukseen torstaille ja olin paniikissa, että miten tää vauva jaksaa pysyy mun sisällä vielä siihen asti.

Torstaina aamulla klo. 6.30 me lähettiin päksiä päin ajelemaan jännityneinä, mutta iloisina tulevasta. Päksissä meidän sijoitettiin huoneeseen ja sain hienot vaatteet puettavaks. Leikkaus oli tarkotus alottaa ennen yhdeksää, mutta oli tullu hätäsektio ennen meitä ja aika venyiki sitte kahella tunnilla. Odotimme mietteliäinä ja n. klo. 10.30 hoitaja tuli hakemaan ja se oli sitte menoa. Sain kolme kipulääkettä ennen lähtöä ja sitte lähettii rullamaa kohti salia. Leikkaussalissa mut autettii oikealle pyödälle ja annettiin selkään spinaalipuudutus, joka ei oikeen tuntunu missään. Sen jälkeen puudutus alkoi pikku hiljaa hiipiä jaloista ylöspäin ja sen jälkeen hoitajat hakivatki Xenin mukaan leikkaukseen. Lääkäri kyseli, että tuntuuko missään ja mä purskahin itkuun yrittäen sanoo ei. Meinasin jo huutaa, että en mä viel oo valmis! Sitte oltiiki jo siinä vaiheessa, että sieltä vedettiin ulos iso pullea kaveri! Alkoi kuulua itkua ja monta hoitajaa + Xeni hääräili vauvan ympärillä, mun mahaa aloitettiin laittamaan kasaan ja ennen ku huomasinkaa nii vauva oli viety keskolaa. Vauvalla siis ei ollu mikää huonosti, mutta sokerit oli vähän liian matalat ja sen takia vietiin sitte keskolaa. Olisin halunnut vauvan lähikontaktiin heti syntymän jälkeen ja en pitäny oikee tarpeellisena sitä, että hänet vietiin heti sinne keskolaan. Leikkauksen jälkeen mut vietiin heräämöön ja sieltä pääsin sitten kolmen tunnin päästä kattomaa vauvaa ja Xeniä keskolaan. Huh, se oli nyt viimein ohi ja saimme pulin viimein meidän kanssamme tähän maailmaan! Leon painoi siis syntyessäänn 5290g ja oli 53,5cm pitkä.

Sairaalassa aika menikin nopeesti ja päästiin kotiin 9.7 päivällä terveen ja ISON pojan kanssa :) Siitä sitte alkoi meidän tarina....